UUSPERHEEN ÄÄNI – PERHE UUSIKSI

maikki_blogImg

UUSPERHEEN ÄÄNI – Perhe Uusiksi

 

Uusperhe, uusioperhe, vajaaperhe, sateenkaariperhe, ydinperhe! Siinä kaikki minun tietämät sanat, jotka tänään liitetään perhekäsitykseen. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa poliittiseen tai uskonnolliseen perhe-käsitykseen, vaan tuon esille perheen moninaisen äänen, joka kuuluu sen sisältä.

 

 

Vielä 30v sitten, jolloin olin työurani alkupäässä, yli 90 % perheistä oli ydinperheitä. Perheessä oli vanhemmat ja heidän yhteiset lapset. Vähitellen perheiden rakenne alkoi muuttua ja uusperheiden osuus kasvaa. Uusperheen taustalla oli useimmiten ydinperheen hajoaminen toisen vanhemman kuolemaan tai ydinperheessä oletettujen toimintamallien toimimattomuus tai puolison uskottomuus.

Tänään ollaan tilanteessa, jossa perheet koostuvat sekä avioliittoperheistä, avoliittoperheistä ja rekisteröidyistä parisuhteista. Yhtä kaikki, ydinperheiden osuus ainoana perheenä on yhä vähentynyt ja siirtynyt myös osaksi uutta perhettä.  En tiedä, millä nimellä perhettä kutsuisi, jossa on molempien puolisoiden lapsia ja yhteisiä lapsia ja jossa eletään välillä ydinperheen arkea yhteisten lasten kanssa ja välillä uusperheen arkea kokonaisena tai osittaisena? Oman perheen perhekäsitys sen jäsenille on yleensä selkeä, mutta ulkopuolinen joutuu usein miettimään ja tekemään johtopäätöksiä perheen rakenteesta, kun ei kehtaa kysyä.

Perhekäsitys instituutiona tuntuu monelle nuorelle vanhemmalle olevan haaste. Olipahan perhe minkälaisen nimikkeen alla tahansa, sitä koskee oma lainsäädäntö ja siinä on aina kysymys ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Kun vuorovaikutus ei toimi, lähdetään usein tiedostamatta korjaamaan sitä, joka toimii, eikä sitä mikä ei toimi. Perheen hoitaminen tarvitsee tietoa, vahvistusta ja oivallusta siitä, mikä toimii. Siinä on perheen voimavara ja siitä löytyy data tämän päivän haasteiden muuttamiseen taidoiksi arjen toimivuuteen. Ei perheen pyöritys ole mitään salatiedettä, magiaa eikä kouluarvosanoja. Ratkaisut löytyvät usein perheen sisältä. Omat kokemukset ovat hyvä apu arkeen.

Tämän päivän perheiden lapset elävät huomattavasti suuremmassa ja muuttuvassa sosiaalisessa verkostossa kuin 30v sitten. Ihmiset lasten ympärillä vaihtuvat ja he joutuvat väistämättä tilanteisiin, jotka eivät ole millään tavalla lapsen edun mukaisia. Lastensuojelu voi puuttua tilanteeseen, jossa elinolosuhteet heidän mukaansa ovat lapselle epäedulliset. Lastensuojelu voi puuttua perheen siisteystasoon ja järjestää asiaa omalta osaltaan. Mutta lastensuojelu harvoin puuttuu tilanteisiin, jotka johtuvat vanhempien keskinäisistä ristiriitatilanteista ja näkemyseroista. Lapsi itse ei koe esimerkiksi siisteysasiaa ongelmana, mutta vanhempien ristiriitaiset, keskinäiset välit ovat jopa ahdistavaa ja lapsen kehitykseen suoraan vaikuttava asia.

Lapsen tärkein kasvualusta on perheen ilmapiiri ja vanhempien välinen vuorovaikutus. Mikäli se ei toimi, sitä ei rätillä korjata. Jokainen tapaus, jossa lapsi on vanhempien pelinappulana, on liikaa. Joskus lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle edes osaksi aikaa, voi olla lapselle järkevämpää kuin lapsen eläminen toimimattomassa vanhempien vuorovaikutussuhteessa. Mutta, jos perheen aikuisten tai vanhempien vuorovaikutus toimii, oli kyse ydinperheestä tai uusperheestä, korjaavat ratkaisut olisi vietävä kotiin eikä lähdettävä hajottamaan ihmisen tärkeintä suhdetta elämässä ja otettava automaattisesti lapset pois tutusta ympäristöstä.

Jokaisella ihmissuhteella meidän elämässä on merkitystä. Jokaisella on oikeus kuitenkin itse päättää, minkä etäisyyden kehenkin ottaa. Etäisyys vaihtelee niin tilanteiden kuin tarpeidenkin mukaan. On hyvä muistaa, kun vastustaa lapsen mahdollisuutta tavata läheistä ihmistä, että usein on kyse siitä, ettei ole itse valmis luopumaan jostakin? Se voi olla ex-puoliso, koti, työpaikka tms. Ihmissuhteesta jää jälki, jonka muokkaamiseen tai pois pyyhkimiseen ei ihmesieni auta. Siihen tarvitaan aina toinen ihmissuhde korvaamaan tai kannustamaan eteenpäin. Toimimattoman perheenkin voi laittaa uusiksi lähtemällä löytöretkelle oman perheen maailmaan hyvän ohjauksen ja tuen avulla. Vanhemmuus ei lopu koskaan, mutta puolisoisuus voi loppua. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole itseisarvo, jonka varjolla voi tehdä itsekkäitä päätöksiä.  Voi yllättyä, kun huomaa, että ratkaisut ovat olemassa, ja ne voidaan löytää yhdessä hyötykäyttöön.

Tehtävä:

Keksi perheellesi yhteinen ”kannustusmerkki”, jota viljellään mahdollisimman paljon tilanteissa jotka toimii/onnistuu. Merkki voi olla ääni (vihellys, laksutus, sovitun biisin hyräily tms.), kehon merkki, sormimerkki tms.

 

-Maija-Riitta Hirvonen-