TEKOÄLYN ÄÄNI

blogi

TEKOÄLYN ÄÄNI

 

Tekoäly ja robotit tulevat väistämättä olemaan suuri osa lasten ja kasvatuksen maailmaa. Puhutaan paljon siitä, että robotit, eivät koskaan korvaa ihmistä. Mutta todellisuudessa, niin varmaan tulee kuitenkin käymään, ainakin toiminnan osalta. Ihmisen kosketus on kuitenkin se, joka on erilainen kuin robotin kosketus. On tärkeää miettiä omalta kohdalta, haluaako vastustaa asiaa vai olla kehittämässä sitä suuntaan jossa siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä? Vastustus kun on sitä, ettei ole valmis luopumaan jostakin. Mutta mikä on se, mistä ei olla valmiita luopumaan?

On hyvä, että kasvatusalan henkilöstön asioita on otettu esille ja herätetään asiasta tietämättömät myös pohtimaan, kuinka tärkeää työtä he tekevät, millä palkalla ja resursseilla? Tasa-arvoistaminen tällä alalla on todella tärkeää, koska asiakkaina ovat meidän tulevaisuuden mahdollistajat. Ei siis voi ajatella vain tätä hetkeä, vaan on oikeasti tähdättävä myös tulevaisuuteen.  Ja tulevaisuus on myös tekoälyn. Mietitäänpä vaikka kännyköitä, jotka olivat ihan utopiaa vielä 70–80- luvulla. Niiden ajateltiin olevan kaiken pahan alku ja juuri. Jos mietitään kasvatusta, myös kännykät mahdollistavat tänään monia asioita. Päivähoitoon kirjautuminen, tiedon hakeminen tai esimerkiksi kasvatukseen liittyvän applikaation tutkiminen päivähoidossa lasten nukkuessa ja sieltä ohjeiden tai tiedon löytäminen (esimerkiksi Ben Furmanin muksuoppiappi).

No, mitä robotti voisi mahdollistaa? Tämän päivän lapset ovat tottuneet surffailemaan ja keskustelemaan verkossa ja jo pienille lapsille ja vanhemmille on tarjolla myös ammatillisia ohjelmia kuten Kids’skills online eli Muksuoppionline. Verkossa koetut viestit lapsi kokee yhtä lailla tärkeinä kuin suullisesti kerrottuna.

Syrjäytyminen on yksi tärkeä asia, joka mahdollistuu jo alle kouluikäisenä. Mistä ja milloin se alkaa? Onko kysymys syrjäytymisestä, kun lapsi jää vertaisryhmän – oman sosiaalisen maailmansa – ulkopuolelle, kysyy Mervi Palander (GLANED Group) psykoterapian esseessään? Pystyisikö teknologian avulla tuomaan esiin lasten toverisuhdeongelmia kuten torjuntaa, kiusatuksi joutumista, kiusaajana toimimista, syrjään vetäytymistä tai yksinäisyyden kokemista? Hän jatkaa.  Toisaalta pystyisikö teknologian taivuttamaan ratkaisukeskeiseen työtapaan, kiittämään ja kannustamaan ja auttamaan lasta huomaamaan omien vahvuuksien ja taitojen kasvamista sekä oivaltamaan taidon saavuttamisen hyödyt? (Mervi Palander, ratkaisukeskeisen psykoterapian opiskelija, CLANED Group toimitusjohtaja/essee M-R Hirvosen työskentelystä)

Robotti ei luonnollisestikaan korvaa ihmiskontaktia, mutta sen avulla voisi saada kerättyä jatkuvasti tietoa lasten välisestä vuorovaikutuksesta (kenen kanssa haluaisit leikkiä vs. kenen kanssa leikit) ja taitojen kehittymisestä. Robotti myös vahvistaisi vastavuoroista ratkaisukeskeistä kommunikaatiota ja sen avulla lapsi pystyisi oivaltamaan asioita itsestään. Keskustelun aikana robotti myös vahvistaisi lapsen positiivista minäkuvaa, jolloin myös kertyy arvokasta dataa lapsen tilanteen tukemiseksi ja kehittämiseksi. (Mervi Palander)

Persoonaltaan robotti voisi olla enemmänkin hyväntahtoinen ja lempeä elämäntaidonopastaja, jonka luona lapsen on mukava vierailla. Ja joka etsisi yhdessä lapsen kanssa asioita, jotka toimivat ja joita lapsi jo osaa. Keskustelun lisäksi robotti voisi kertoa interaktiivisia tarinoita mm. haastavista tilanteista. Tarinoiden avulla on helppo samaistua roolihenkilöön ja saada toimintamalleja vuorovaikutukselliseen toimimiseen. Osaamiseen ja oppimiseen liittyvät tarinat tukevat jo opittua ja opitun hyödyntämistä uusien asioiden oppimiselle tai opettamiselle. Tarinan kertominen robotin kanssa motivoisi keksimään uutta ja muistelemaan tapahtuneita asioita positiivisesta lähtökohdasta. Näin myös niitä ”apukäsiä ja henkilöitä” saataisiin päivähoitoon ja lasten mielenkiinto keskitettyä yhteiseen asiaan.

Itse näen tekoälyn ja robotiikan enemmänkin uudenlaisena kasvatustyönä, jossa kuitenkin ammattilaisen osaaminen sisältöjen rakentajana on merkittävä. Kasvattajaa tarvitaan lapsen rinnalle opastamaan esimerkiksi robotin käyttöä. Mutta jos sen sisältö on hyvin suunniteltu ja ohjelmat rakentuvat jo olemassa olevalle tiedolle, voi robotti olla lapselle hahmo, jolle se uskaltaa kertoa asioita ja joka ei moiti eikä kyseenalaista lapsen toimintaa. Myös toimiva ja laaja-alainen oppimisalusta yhdistettynä robotin omaan ohjelmaan mahdollistaisi aivan uudenlaisen tulevaisuuden ja lapsella voisi olla hyvä kaveri vaikka KiinassaJ

Itse haluan olla enemmänkin asian kehittäjä kuin vastustaja, sillä haluan olla kiinni tulevaisuudessa enkä menneisyydessä. Haluan hyödyntää kaikkea sitä, mitä on jo olemassa, mutta antaa mahdollisuuden tämän päivän lapsille rakentaa omaa tulevaisuutta heidän menetelmillään tämän päivän arvoja kunnioittaen. Sellaisia asioita ei tarvitse korjata, jotka eivät ole rikki, vaan kehittää niitä jotka toimii.

 

-Maija-Riitta Hirvonen-