OLETKO VALMIS – VARHAISKASVATUKSESTA KOULUTIELLE

maikki_blogImg

OLETKO VALMIS – VARHAISKASVATUKSESTA KOULUTIELLE

 

On jälleen aika, jolloin postiluukusta kolahtaa mainoksia koulutarvikkeista. Pieni tuleva ekaluokkalainen on odotellut koulun alkua jo koko kesän ja pian hänen odotuksensa palkitaan. On hankittu uusi reppu, kännykkä, koulupöytä sekä erilaisia kyniä, kumeja yms. Kesän aikana on pitänyt muuttua päiväkodin esikoululaisesta varsinaiseksi koululaiseksi, jolta odotetaan omatoimisuutta, sosiaalisuutta, kavereita ja akateemisia taitoja.

On myös niitä lapsia, joita valtaa pelko ja jännitys uusista asioista, kiusaamisen pelosta, kavereiden puutteesta ja omasta osaamisen tasosta. Koulun aloitus voi olla enemmän ahdistavaa, kuin ilolla odotettu muutos arjessa. Pelko on arkea myös monelle vanhemmalle ja vanhemman pelko siirtyy helposti lapseen.

Ovatko lapset oikeasti tasavertaisessa asemassa koulutielle lähtiessään? Onko tärkeää saada kaikille juuri samat taidot samassa muodossa koulun aloittamiseen mennessä? On lapsia, jotka ovat olleet kotihoidossa ja käyneet erillisessä esiopetuksessa. On lapsia, jotka siirtyvät suoraan päivähoidosta esikoulun jälkeen kouluun. On lapsia, jotka ovat käyneet varhennetun esiopetuksen eli aloittaneet esiopetuksen jo 5-vuotiaana. On lapsia, jotka ovat käyneet pidennetyn oppivelvollisuuden mukaisen esiopetuksen ja menevät kouluun vuoden vanhempana kuin ikätoverinsa.

 

Esiopetustakuu

Esiopetus on meillä lailla määritelty kaikille 6- vuotiaille maksuttomaksi ja pakolliseksi. Sen tavoitteena on edistää lapsen sosiaalisia taitoja, tervettä itsetuntoa myönteisten oppimiskokemusten ja leikin kautta. Esiopetuksen tavoitteena on myös ennaltaehkäistä lapsen oppimisongelmia ja havaita niissä olevia puutteita ajoissa ennen kouluun menoa. Riittääkö vuosi näiden asioiden tietoiseen havaitsemiseen ja korjaamiseen?

Liperin kunta on yksi kokeilukunnista, jossa toteutetaan 5- vuotiaiden maksuton päivähoito. Tämä lienee hyvä alku ehdotetulle 2-vuotiselle esiopetukselle. Vuonna 2012 Varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirrettiin sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei sosiaali- ja terveyslakia toteutettaisi varhaiskasvatuksessa. Uudistuksen tarkoituksena on yhdistää toimivia osia molemmista laeista tukemaan tämän päivän tarpeita. Yhteistyö halutaan tuoda lähemmäksi varhaiskasvatusta ja sen rakenteiden merkitys korostuu tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestävänä osapuolena on muu taho, kuin varhaiskasvatuksen järjestäjä. Laissa olisi tarkoitus säätää mahdollisuudesta kehittää toimintaa yhteistyössä myös korkeakoulujen, oppilaitosten, tutkimuslaitosten sekä järjestöjen kanssa. Tavoitteena on kehittämisyhteistyön syventäminen. 

 

Mikä moniammatillisuus?

Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa moniammatillisuus on vahvuustekijä. Toisaalta se on myös aiheuttanut jännitteitä eri ammattikuntien välille. Lähes 30v sitten varhaiskasvatuksessa siirryttiin kaikki tekevät kaikkea työkulttuuriin, joka aiheutti pedagogista murrosta ja korosti enemmänkin aikuisen tasavertaisena olemista lapselle kuin sitä, että lapsi ymmärtäisi ja arvostaisi jokaisella olevia erilaisia vahvuuksia ja sitä kautta myös tiedostaisi omat vahvuutensa ja oppisi niitä hyödyntämään omassa oppimisprosessissa. Koulutuspohjalla ja omalla toimenkuvalla ei enää ollut niinkään merkitystä. Nykyisen lakimuutoksen tavoitteena on hyödyntää eri koulutusten tuottama osaaminen ja selkeyttää työntekijöiden vastuut ja velvoitteet kunkin ammatillisten valmiuksien mukaisesti.

 

Mitä muutoksia kaksivuotinen esiopetus ja uusi laki toisi?

Tällä hetkellä lapsen lopullinen koulumuoto päätetään vasta viimeisenä vuonna ja joskus jopa vasta esikouluvuoden keväällä. Opetuspuolellakaan ei usein edes tiedetä, mihin ja montako erityisen tuen ryhmää perustetaan. Siihen vaikuttaa tarve. Lapsi ja perhe elävät näin ollen jännityksessä aivan kevääseen asti, kun normaalitilanteessa lapsi ilmoittautuu kouluun jo oppivelvollisuusvuoden alussa ja tietää mihin kouluun hän on menossa. Kaksivuotinen esiopetus tasoittaisi huomattavasti tätä siirtymää ja antaisi myös henkilökunnalle vuoden lisäaikaa järjestää ja tehdä lasta ja perhettä tukevaa toimintaa. Myös varhennettu esiopetus ja siihen liittyvä valintaprosessi sekä pidennetyn oppivelvollisuuden aiheuttama taustatyö vähenisi. Tällä saataisiin keskitettyä esikoulutyöhön ja varhaiskasvatukseen ja kehitettyä varhaisemman tuen toimintaa ja yhteistyötä moniammatillisesti.

Uuden asetuksen mukaan neuvontaa olisi järjestettävä siten, että alle kouluikäisen lapsen ja perheen erityisen tuen tarve tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tarpeenmukainen tuki järjestetään viiveettä. Tätä varten on tehtävä suunnitelma ja sen toteutumista on seurattava ja arvioitava. Erityisen tuen tarpeen arvioimiseksi ja tuen järjestämiseksi on tarvittaessa myös tehtävä yhteistyötä kunnan eri toimijoiden, kuten päivähoidon, kotipalvelun, lastensuojelun, oppilas- ja opiskelijahuollon sekä erikoissairaanhoidon ja muiden tahojen kesken.

Laissa säädettäisiin vastaavasti tuen tarpeessa olevien lasten huomioimisesta lasten tai henkilöstön lukumäärässä. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseva lapsi on korvattu laissa ilmaisulla tuen tarpeessa oleva, tarkoittaen kuitenkin samaa tarvetta. Laissa ei edelleenkään säädettäisi tarkasti, kuinka paljon ryhmän lasten määrää tulisi vähentää, vaan sitä arvioitaessa olisi huomioitava tukea tarvitsevien lasten etu ja tuen tarve ja se, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan ryhmässä saavuttaa. Myös henkilöstörakennetta koskeva säännös kokisi muutoksia, huomioiden painotus sen mukaan, tarvitaanko ryhmässä enemmän pedagogista osaamista tai terveyden hoitamiseen painottunutta osaamista. Tämä mahdollistaisi yhä enemmän ulkopuolisen asiantuntijuuden tuomista henkilökunnan tueksi ja yhteistyön saavuttamiseksi.

 

Tasoitusta oppimiseen

Luovien menetelmien kuten musiikin, kuvataiteen ja liikkumisen nostaminen ja kehittäminen yhdeksi oppimismenetelmäksi, mahdollistaisi entistä kokonaisvaltaisemman oppimisprosessin ja vahvuuksien esille tuomisen. Itse kehitin aikoinaan esiopetusta musiikin kautta, jossa minulla oli välineenä soittimet ja musiikillinen osaaminen ja tieto. Tilanteeseen ajauduttiin syystä, että silloin oli menossa jälleen yksi säästökuuri, eikä monipuolisiin esiopetusvälineisiin kunnallisessa esiopetuksessa juuri ollut mahdollisuuksia. Minun oli mietittävä, kuinka saisin olemassa olevilla omilla Orff- soittimillani ja omalla musiikillisella osaamisellani siirrettyä yhdessä vuodessa ryhmäläisteni valmiudet sille tasolle, että he ovat valmiita aloittamaan koulun? Suoritin samaan aikaan esi- ja alkuopetuksen erikoistumisopintoja, ja päätin tehdä erilaisia sovelluksia esiopetukseen musiikin kautta. Tein myös testin matemaattisen ymmärryksen kehittyminen musiikin avulla, jossa pohjana käytettiin Hannele Ikäheimon matemaattisen mittauksen testiä. Verrokkiryhmä oli koulun esiopetusryhmä. Minun ryhmässäni oli useampi erityistä tukea tarvitseva lapsi, joka selitti alkumittauksen huomattavasti alempia lähtöpisteitä. Mutta, kuinka ollakaan lopputulos oli lähes sama kuin koulun normaali esiopetusryhmä! Musaeskarissani oli myös lapsi, joka oli päätetty sijoittaa pienluokalle oppimisvaikeuksien vuoksi. Kuulin vasta vuosia myöhemmin, että kyseinen lapsi menikin musaeskarivuoden jälkeen normaaliopetuksen puolelle. Kyseisen vuoden aikana esikoulustani olivat kiinnostuneita niin paikalliset puheterapeutit kuin neuropsykologi ja lähdin mukaan silloiseen KIEKU (kielenkuntoutus) projektiin. Kyseinen vuosi tuotti oman Musaeskarin opetussuunnitelman ja myöhemmin  useita esiopetukseen liittyviä musiikin osa-alueilla höystettyjä esiopetustehtäviä. Kysyttäessä ryhmäläisiltä esiopetuksen loppuessa, mikä oli ollut musaeskarissa parasta, vastaus oli ”Rytmirinki”J

Tänään lastentarhanopettajana mietin, että koulutus antaa vasta luvan aloittaa työskentelyn ja mahdollisuuden rakentaa oma polku valitsemalleen ammatille. Omien vahvuuksien hyödyntämisessä vain taivas on rajana, mutta vaatii rohkeutta ja innovatiivisuutta soveltaa osaamistaan työhön. Musiikkiterapeuttina mietin, että musiikki on kieli, joka asuu meissä kaikissa, mutta jonka esille tuominen avaa oivaltamisen ja kokemisen maailman myös niille, joilla on verbaalisessa ja kognitiivisessa tuottamisessa haasteita. Psykoterapeuttina ja muksuoppiohjaajana ja –kouluttajana mietin, että vanhemmat ovat oman lapsensa parhaita asiantuntijoita ja arvostavalla yhteistyöllä voidaan korvata moni asiantuntija ennalta ehkäisevässä tilanteessa, jossa asiantuntija voi olla hyvä promoottori toimivaan vuorovaikutukseen niin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa kuin perheen sisällä.

Varhaiskasvatuslaissa eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään osallisuudesta ja vaikuttamisesta. Laki pätee myös esiopetuksessa ja kaikessa lapsen kanssa työskentelyssä.

Lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. Lapsen vanhemmille tai muille huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.  Lapsille ja heidän vanhemmilleen tai muille huoltajilleen on toimipisteessä järjestettävä säännöllisesti mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin.

On hyvä pysähtyä miettimään, mitä oman lapsen reppuun pakkaa, ettei se paina liikaa? Lapsen on kuitenkin oma reppunsa kannettava, kuten meidän kaikkien. Sieltä voisi löytyä vaikka oman perheen kuva, jota lapsi voi katsella silloin, kun tulee ikävä tai kokee yksinäisyyttä.

Turvallista matkaa meille kaikille!

 

-Maija-Riitta Hirvonen-