Psykoterapia?

Psykoterapia on erilaisten mielenterveyden häiriöiden psykologinen hoitomuoto. Siinä on kyse jäsennellystä vuorovaikutuksellisesta prosessista asiakkaan tai asiakkaiden ja hoitavan henkilön tai henkilöiden välillä.
 
Tekniikkana psykoterapiassa voidaan käyttää keskustelua tai muuta soveltuvaa tekniikkaa, kuten luovia menetelmiä (musiikki, kuvataide, liike). Psykoterapeuttinen keskustelu eroaa tavallisesta keskustelusta mm. siten, että terapiassa pyritään tiettyyn tavoitteeseen, josta on sovittu hoidon alussa.
 
Yleisesti tavoitteena on esimerkiksi psyykkisen sairauden hoitaminen, oireen poistaminen, oireen lieventäminen, asiakkaan psyykkisten valmiuksien parantaminen tai jopa asiakkaan persoonallisuudenpiirteiden muokkaaminen toimivammiksi. Psykoterapialla pyritään tukemaan kasvua ja kehitystä sekä lisäämään henkilön valmiuksia ratkaista itse ongelmia. Potilaille voidaan antaa kotitehtäviä. Psykoterapian apuna voidaan käyttää esimerkiksi lapsilla leikkivälineitä, musiikkia, kirjallisuutta ym materiaalia.
 
Psykoterapia on terveydenhuollon ammatillista toimintaa. Pidempikestoisten ja hankalampien häiriöiden kohdalla psykoterapiaa voidaan käyttää lääkehoitoon yhdistettynä. Ratkaisukeskeisellä psykoterapialla tarkoitetaan luottamuksellista, tasavertaista yhteistyösuhdetta asiakkaan ja psykoterapeutin välillä, jossa etsitään elämän pulmatilanteisiin ratkaisuja. Asiakkaiden omilla toiveilla, ideoilla ja tavoitteilla on suuri merkitys terapiassa.
 
Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti työskentelee asiakkaan arvomaailman mukaisesti. Toisin kuin useimmissa terapiamuodoissa ratkaisukeskeisesti suuntautuneet psykoterapeutit eivät pyri etsimään ongelmia ja syitä ongelmien taustalta, vaan tukevat asiakasta jatkamaan elämässä eteenpäin. Olennaisempana nähdään myönteinen tulevaisuusvisio ja tavoitteiden asettaminen, kuin selitellä mennyttä loputtomiin. Ongelmia pyritään ratkomaan asiakkaiden kanssa yhteistyössä muun muassa etsimällä uusia ratkaisuja tuloksettomien ratkaisumallien tilalle.
 
Ratkaisukeskeisen psykoterapian vahvuuksiin luetaan se, että se soveltuu monenlaisiin tilanteisiin, erilaisille asiakasryhmille tai sitä voidaan toteuttaa erimuotoisesti. Ajallisesti se voi olla lyhyttä tai pidempikestoista. Pääsääntöisesti terapiat kestävät 1-10 kertaan ja kyseessä on nk. lyhytterapiamuoto. Kyseisellä viitekehyksellä voidaan työskennellä yksilöiden, parien, perheiden, ryhmien, työyhteisöjen tai jopa kokonaisten organisaatioiden kanssa.
 
Ratkaisukeskeisyys soveltuu psykiatriaan, psykologiaan, sairaanhoitoon, sosiaalityöhön, lastensuojeluun, sielunhoitoon, kouluihin, neuvoloihin ja työpaikoille.
 
Tyypillisiä piirteitä ratkaisukeskeiselle psykoterapialle on ratkaisujen etsiminen, tulevaisuusorientaatio, edistyksen huomioiminen, voimavaraistaminen, uusien näkökulmien etsiminen, ansionjako, tukijoukon mukaan ottaminen, luovuus ja selkeät yhteiset tavoitteet työskentelylle. Tässä terapiamuodossa pyritään hyödyntämään erityisesti uinuvia voimavaroja ja käytössä olevia vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Tästä syystä ratkaisukeskeistä terapiaa kutsutaan myös voimavarakeskeiseksi terapiaksi.
 
Tapaamiset ovat yleensä kestoltansa 60–90 minuuttia. Tapaamisissa asiakkaalle voidaan antaa kotitehtäviä, joita asiakas kokeilee ennen seuraavaa tapaamista. Aina ensimmäinen yritys ei tuota tulosta, joten seuraavassa tapaamisessa tarkastellaan onnistumisia ja alueita, joilla asiakas voi kehittyä vielä eteenpäin.